Mietin tänään onnea, ollessani uskomattoman onnellinen ripustaessani kolmatta lakana koneellista narulle ja antaessani silmäni levätä helteisellä hahtuvien peittämällä pellolla. Näitä onnen tunteita ei talvella saa, mutta onnen määrä taitaa kuitenkin olla vakio. Kesällä ja talvella olen onnellinen tietyistä samoista perusjutuista. Tytöstä, miehestä, ystävistä, pienistä hetkistä..., mutta nämä sekundaariset onni- asiat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Kesällä onnellisoidun siis pyykin ripustamisesta ulos, siitä miten puhtaat, tuoksuvat lakanat liehuvat narulla ja talvella muistan olleeni ainakin hurjan onnellinen hiihtäessäni pimeällä pellolla ihan yksin. Ja tyttönen...hän on onnellinen kummisedän Amerikasta tuomista Helinä- keiju sandaaleista :)
Käyttäytyykö onni teilläkin samalla tavalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti