Loruttelen, loruttelen tyttöni kanssa

Mitä oikein on hiljaisuus?
Onko se kuin kynttilänliekki,
linnun silmä,
vai onko se luminen oksankaari
porttina yli polun?
Mitä oikein on hiljaisuus?
Onko se niin kuin mummon hymy,
vauvan sormi,
vai onko se lämmin ystävän syli,
jossa voi istua kauan?
   - Hannele Huovi-

Kuume piti pientä otteessaan eilen niin kovasti, että tänään jäimme toipumaan kotiin. Aamu on kulunut lorutellen. Joulupukin tuoma paksu, ihana lorukirja on kohta luettu jo puoleen. Onneksi loruihin voi aina palata. Helmi rakastaa loruja. Vauvan vaaka lorukirjasta aloitimme tytön ollessa ihan pikkuinen ja nykyään varsinkin kipeänä ja väsyneenä hän pyytää minua loruttelemaan ja silittämään selkää.

Minua nauratti eilen minun ja Heikin vuosien aikana hioutunut yhteistyö. Helmi istui kuumeisena sohvalla katsomassa koneelta muumeja, kun alkoi yhtäkkiä oksentaa. Näin hänelle käy usein kun kuume nousee nopeasti. Tyttöä rauhoitellen Heikki nappasi hänet syliinsä ( ja pois oksentamasta sohvaan) ja laski hänet matolle ( joo myönnän aloittelijan virhe tyttö oksensi siihen heti uudestaan). Heikki alkoi kuitenkin riisua, pestä ja vaihtaa vaatteita ja minä syöksyin suihkutettavan pesuaineen ja rätin kanssa sohvan ja maton kimppuun. Heitin pois sohvalta oksennuksiset pehmolelut ja tyynyt ja putsasin jäljet. Alle kymmenessä minuutissa kaikki oli siivottu, ensimmäinen pyykkikone pyöri, tyttö oli pedissään puhtaana ja uudet kuumelääkkeet masussa. Koko tapahtuman aikana emme keskenämme vaihtaneet varmaan sanaakaan :) näin saumattomaan toimintaan olemme siis vuosien yhteistyöllä päässeet :)

Prinsessa sairastaa kisu- kaverin kanssa

Katsoin eilen Helmin nukahdettua elokuvan Lähtö. Heikki tuomitsi sen jo alkumetreillä ja minustakin se oli aika huono. Lähinnä olin haaveillut syöväni muuutaman suolakeksin ja juustoja. Helmi heräsi kuitenkin kesken elokuvan hiessä kuumeen laskiessa, tuli alakertaan juomaan ja söi samoin tein melkein paketillisen suolakeksejä. Se siis siitä elokuvaillasta ja kekseistä. No onneksi elokuva tosiaan ei ollut kummoinen...

Tänään pakotan itseni siivoamaan sairaan tyttelin hoidon lomassa ja kun Heikki tulee kotiin teen pitkän lenkin ulkona. Se on varma :)

 Iltapäivällä alkoi hyvin vahvasti näyttää siltä, että Helmi pysyisi kuumeettomana ja olisi huomenna hoitokuntoinen. Lähdimme siis hiukan haistelemaan ihanan aurinkoista iltapäivää ja muovailimme lumimies- Miettisen ja hänen kissansa Misun :) Nautin myös kun sain tehdä ruokaa ihan rauhassa tytön leikkiessä ja laitoin pellavansiemenetkin likoamaan sämpylätaikinaa varten.

lempileikki: elukoiden lettukestit

Puhuimme äidin kanssa pitkään puhelimessa mökin hiiritilanteesta ja tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että sota on julistettu. Nyt alkaa tehokas tuholaisten torjunta :D