Mies laittoi minulle töihin viestin, jossa kertoi ostaneensa tytölle uuden pyörän." Onko se söpö?" vastasin. "Häh?"vastasi mies. Hänen mielestään pyörä on pyörä. Siinä on ohjaustanko ja polkimet. Sillä poljetaan. Lainkaan merkityksellistä ei ole sen väri ja soittokellon kuva, vaan koko ja turvallisuus. Olen toki jakamassa tämän ajatusmaailman, mutta kun...edessäni seisoo kyynelsilmäinen 5- vuotias joka kertoo miten kaveri sanoi päiväkodissa ettei hänen entinen unisex- Nopsansa ole hieno, kun siinä ei ole prinsessa- soittokelloa eikä vaaleanpunaisia ja liloja kukkia. Tässä kohtaa olisin toki voinut esittää muutaman, ehkä kasvattavankin puheenvuoron, mutta en raaskinut. tyttö on mukisematta polkenut unisex- Nopsalla ensimmäiset polkemisvuotensa ja nyt hänen ainut toiveensa pyörälle oli prinsessa- soittokello.
Kotiin tullessa pyörä osoittautui kasaksi vaaleanpunaista metallia, jota mies väänsi kasaan yhden illan. Siitä tuli ihan hieno, mutta se prinsessa- kello puuttui, joten...
Tyttö oppi polkemaan ilman apupyöriä kovin nopsasti ja minä marssin erääseen lelukauppaketjuun ja kysyin kaikkea mahdollista härpäkettä pyörään. Mukaan lähti se prinsessa- soittokello ja vähän muutakin. Äiti ja tytär olivat tyytyväisiä ja isi huolehti siitä näkeehän prinsessa- hyrrän takaa vielä polkea.
Taas meni hukkaan hyvä kasvatuskokemus ja tyttö sai sen mitä kaikilla muillakin pikkutytöillä näyttää olevan: hempeän värisen pyörän, hempeillä somisteilla ja taas taittuu yksi ja toinen päiväkotimatka paljon joutuisammin prinsessa- kelloa kilkutellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti